Hämeentie 48 

Meillä oli ankara, mutta välillä ihan jees A-rapun neljännen kerroksen boxissaan asuva tsilari Raaska. Se tarjosi kilteille pihan skideille tuoremehua, kun jeesasimme keräyspaperihuoneen tyhjentämisessä. Siitä Raaska ei digannut, kun brennasimme suurennuslasilla auringon valmiiksi sulattamaa asfalttia, veikkauskupongin mustaa sivua, tai negatiivin pätkää. Eikä varsinkaan siitä, kun pelasimme fudista pihalla. Vuotta vanhempi 6-vuotias frendini Kimmo sai kerran houkuteltua mut kanssaan pyllistämään paljaalla perseellä B-rapun himansa neljännen kerroksen fönäristä Hämeentielle pahimpaan ruuhka-aikaan. Pahaksi onneksemme Raaska oli samaan aikaan röökillä pää fönäristään kurotettuna. Tuoremehuu ei enää herunu.