Paukunsavuisen ja arabivodkan makuisen sekoilusumun hälvetessä suoraan yläkerrasta ilmestyi perusblondi Riikka, joka(kuten myöhemmin selvisi) oli tullut itekseen reissulle karistamaan abortinjälkeiset synkiöt eteläisen Välimeren rantahiekkaan. Päätimme lähteä teepainoitteiselle junareissulle pääkaupunki Tunisiin. Hieman ne äijät neitoa zoomaili, mutta olin sen verran äkäsen Känkkäränkän näköinen-oloinen, jotta jättivät ylhäisimmät ja pyhimmät aikeensa sikseen. Olin muuten edellisenä iltana kävellyt päin läpinäkyvää lasiovea ja laventanut nenuni sekä kaatuessani heikolla ukemilla venäyttäny ranteeni. Lekuri oli käynyt vetäsemässä hotellihuoneessani hatsit ja tiukan käärön ranteeseeni. Lähdettiin sit illan hämätessä kiitojunalla takaisin Soussen suuntaan, mielet melko kirkkaina...