Niin koitti kaupparatsu John DiPernalle (nimeä ei muutettu) hikinen viikko ovelta-ovelle kaupustelua 1920-luvun Montanassa. Kauppa oli kussut koko viikon, oikeastaan läpi kuukauden, jopa edellisenkin. Uusien partakoneenterien myynti Montanassa oli äärimmäisen vaikeaa jo lähtökohtaisesti, varsinkin kun partakonetta ei ollut vielä keksitty. Mutta John ei vähästä lannistunut. Lähestyessään mustanahkaisten kortteleita hänellä oli tapana värjätä kenkäplankilla kasvonsa. Niin nytkin. Jokin sai hänet seisahtumaan aloilleen...kenkäplankkia! Hän alkaisi seuraavaksi kaupittelemaan kenkäplankkia, koska kengät oli jo keksitty! Riemuissaan hän kierteli kepein jaloin rappuja ylös-alas Great Fallsissa, ilman huolen häivääkään, vaikka myynti oli mitä oli, eli sitä ei ollut. Mutta paskaknko väliä, sillä kenkäplankkiedustajan kunnioitettava ura odotti melkein jo seuraavan oven takana. Niinpä miehemme John DiPerna (nimeä ei muutettu) lopetti puolihuolimattomasti torstaisen duunipäivänsä torstaina 7. heinäkuuta vuonna 1921 ja lähti varaamaan huonetta vakimotellistaan Red River Inn:ssa. Viime metreillä John muisti käydä baarissa pesemässä kasvonsa. Mutta motelli olikin täpösen täynnä, ei yhtään vapaata paikkaa Red River Inn:ssa. Carambola! Suunta kohti La Quinta Inn:a ja sama tilanne. John ajatteli, että ei auttanut kuin värjätä vastapesty naama uudelleen mustaksi ja suunnata neekekortteleihin, josta varmasti jonkinlaisen yösijan ilman mukavuuksia saa. Ja niin saikin. John tilasi karusta vastaanotosta varhaisen aamuherätyksen junamatkan takia. Sitten mukana ollut papupurkki naamaan sekä yksi (alkoholiton) Bevo. Aikaisin aamulla hostellihuoneen ovelle koputettiin ja varmistettiin, että iloinen john varmasti heräsi. Näin alkoi matka seuraavaan osavaltioon, Boiseen. Hyväntuulinen John kirmasi viime tingassa jo lähdössä olevaan junaan. Vihellellen hän etsi oman paikkansa ja samalla tajusi, että naama on musta kuin korpin mulkku ja vaunu vain valkoisille. Niinpä John painui välittömästi junan vessaan kuuraamaan kasvojaan. Mutta naama pysyi mustana. John hinkkasi ja hinkkasi, kuurasi ja kynsi, raapi ja paskansi. Mutta ei, ei yhtikäs minkäänlaista vaikutusta. Vittu! Vittu vitunvittu! Täydellisen sekoamisen partaalla John harkitsi partakoneenterän käyttöä. Viimeinkin sitä olisi... mutta ei sittenkään: Vittu ne on herättänyt väärän miehen!