Olin viettänyt yön Bunkerissa Bostonilaisen Steven sinne suurieleisesti suositeltua. Steve, jonka kuvioista poistunut isoisä oli tsekkiläistä perua ja kuten kaikkien jenkkien, piti hänenkin tehdä pyhiinvaellusmatka uutuuttaankuohuvaan Prahaan. Stevellä taaloja riitti, puolisen vuotta staroa ja pilssivesiä oli sängeltään pyyhkinyt. Bunkerissa raikasi Nirvana ja paikka lainehti halvasta oluesta, puoliksijuotujen muovituoppien seassa oli hankala liikahdella. Tämän verran muistan edelleen siitä illasta. Oli siis keväinen keskipäivä Prahan kantakaupungilla. Minä punertavissa farkuissa korvissa rautaa ja mohikaanin jämät jossain päälaella. Kysyivät koko ajan viiden tähden hotellissa, asunko oikeasti siellä? Vittu, mähän asuin. Palkintona vitunmoisesta vuoden kestäneestä myyntiurakasta; pelkkää ilmaa erikokoisina ja -hintaisina mielikuvina siitä oikeasta Keltaiset Sivut- puhelinluettelon osasta. Siispä torille. Torin laidalla fiiniin kapakkaan. Kapakassa täyttä, siispä istumaan jonku lehteä keskittyneesti lukevan ja valkoviiniä lipittävän pukumiehen pöytään. Siispä mahdollisimman isoa määrittelemätöntä pivoa pyyteettömästi. Toisella ja kolmannella rundilla jimbeami kyytiin. Pukumies puntaroi paikallisen sanomalehtensä ja prilliensä takaa kun snadisti imin keittoa lounasaikaan: "Usual weather hear in Prague today.". Noni, nyt se saatana lähti käyntiin, tiedä mikä vitun moottoriturpa tää äijä on. Kaivoin englanninkielisen sanakirjan valmiiksi oikeaan aivolohkooni: "Yeah, very nice". Ei saatana mikä lause. Pukumies oli vähällä jatkaa intensiivistä keskusteluamme, mutta jokin sai hänet jälleen paneutumaan lehtensä taakse puolipiiloon. Kunnes sieltä alkoi tulla viinipullon huvettua yli alle puolilleen sään lisäksi kommentteja vähän kaiken maailman asioista. Small talkia Prahassa taivaallisten darranparannuseliksiirien ja pukiehen kera... Jimit ja starot hilpeyttivät tunnelmaani ja panin parasta englantiani. Välillä pukumies oli lukevinaan lehteään, vaikka olin jo mennyt sen edelle kiinnostavuudessaan. "So you`re on your holiday here in Prague, aren´t you?" "Yes". "Gonna stay long here? " Hmm...mikä vitun työhönottohaastattelu tää oli, vaikka ehkäpä vvanhan ajan muistomerkki valtionpoliisi oli hälytetty tarkkailemaan outoa epäilyttävästi käyttäytyvää huojuvaa friikkiä luksushotellissa joka huusi aina hotelliin saapuessaan "YES I FUCKIN DOOO LIVE HERE!!!" niin että kadun puolella parveilevat transuhuoratkin notkahtivat laakereillaan. Vastasin pukumiehelle hyvänolon pakottamana diplomaattisesti: "Not so long, just couple of nights." Niin juuri, NIGHTS, HAHA! Pitkän kaavan mukaan, HAHAA ku oli hyvä meno ja eiku annoin palaa hyvässä nousussa: "So, you live here in Prague?" Pukumies hymyili aurinkoisesti " Yes I do!" ja halusi ilmiselvästi jatkaa, eikä lopulta malttanutkaan olla lisäämättä: "I am an ambassador here!" Hmm...päähäni pamahti ensiksi kelan kuva Nyt nappaa- lehdestä v. 1974... "Wau, nice to meet you mr. Ambassador" "...and you, may I ask what´s your profession?" No voi vittu, mitä mä .."ööö I have some businesses" ei helvetti totaki lausetta. "Nice to meet you, my name is Pauli." kuulinkohan mä oikein?!?... "My name is...öö...Aleks" koitin hieman pysyä kansainvälisenä anonyyminä just in case... ".and where are you from Alex?" "I'm from Finland" Sit se sekos, ensin putos lehti ja kuse yritti korjata prillien asentoa neki putos lattialle ja kun se sai päänsä takas pinnan yläpuolelle sen naama oli punakka ja melkein itki ilosta ku karjahti: "vittu Aleks mä oon Suomesta, mä oon Suomen suurlähettiläs!!!
sunnuntai, 5. marraskuu 2023
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.