maanantai, 18. toukokuu 2020

Saatana saapuu Sousseen, osa 8.

Hotelli Sindbadin johtajakyrpä teki heti selväksi, että Riikka oli koko selkkauksen syypää.Hän oli tanssinut hotellin yläkerroksen yökerhontapaisessa ilman seuraa,ilman miesseuraa ja seuran, varsinkin miesseuran kera. Huomattavan vähissä vaatteissa, ainakin ilman palttoota ja laskettelumonoja. Selvästikin huoraamassa, ja vieläkin selvemmin tarkoituksenaan olla antamatta kenellekään. Kymppi-Matkojen taulapää kuunteli nyökytellen, kun Riikka lysähti samaan aikaan lopullisesti, eikä jaksanut enää puolustautua. Marmar ja aseenkantajansa olivat kyllä luikkineet hälinästä kummastuneina hotellista autiomaan kautta Libyan suuntaan mersu vikisten. Lopulta Kymppimatkojen (raiskaus-)kohdepäällikkö sijoitti meidät toiseen hotelliin ja kuulemma vannotti edellisen hotellin(Sindbad) henkilökuntaa (apinoita) olemaan kertomatta sijainnistamme mitään. Siellä pitäisi lusia vielä monta päivää ja yötä. Air Francella olisi päässyt Pariisin kautta Stadiin keskiviikkona, mutta päätimme odottaa perjantaina ratkiriemukasta paluulentoa. Kävin päivittäin hyvun varovasti vain lähikaupassa, Riikka vajosi yhä syvemmälle afrikkalaiseen ahdistukseensa, eikä kyennyt liikkumaan vuoteestaan kuin kuselle ja käsidesille. Paskahanat tai aueta vasta Helsinki-Vantaalla. En tullut kuitenkaan kysyneeksi. Tissuttelin olutta ja vinkkuu ja paistattelin parvekkeella. Jotkut ohikulkijat tervehtivät liiankin tuttavallisesti ja päätin jättää parvekelojuilun siihen. Hitaasti mutta aivanvitunvarmasti se perjantai kuitenkin koitti ja koetteli. Enne uskoneet lentokentällä, ettäpääsemmemaasta pois. Konekivääripataljoonat kuhisivat ympärillämme, Kymppi-Matkat olivat lähettäneet meille esiliinan ja näköjään -nahan; kaljupäinen lyhyt ja tanakka kusipää koitti hännystellä "turvanamme" ja huolehtia, että pääsemme koneeseen asti. JA mehän päästiin lopulta. Olin ostanut kaksi valkkaria koneeseen ja kärsivällisesti odotin, että pääsemme ilmaan ja vieläkin kärsivällisemmin, että pääsemme Tunisian ja saatana koko vitun Afrikan ilmatilasta pois. Sitten korkkasin ja imaisin muutamalla kulauksella ekan flindan. Pyysin lupaa päästä ohjaamoon ja sinne huojentuneena lentoemon saattelemana huojuessani kolautin pääni katossa oleviin namiskoihin, jolloin arabipojat alkoivat hädissään vääntelemään niitä oikeisiin asentoihin...

sunnuntai, 3. toukokuu 2020

Ennaltaehkäisevää eksistenssielvistelyä

Pitääkö sana "kaikki" sisällään äärettömän, muutenkin kuin käsitteenä? Tästä väännettiin ja käännettiin, yhteiskuntaoppinut halusi rationaalisesti tietää, mitä kaikkea on kaiken "sisällä". Sekään ei häntä tuntunut auttavan, kun (väitettävästi) alati laajenevan äärettömänkasku on (väitettävästi) ekspotentiaalistakin hurjempaa. Ajan liikkuminen useampaan suuntaan on myöskin ihmismielelle haasteellinen nieltävä teoria, joskin avokeittiöfilosofikin sen oivaltaa flashbackeineen, muistinmenetyksineen, hallusinaatioineen, unineen kaikkineen... Kyllähän me jokainen tiedämme ainakin kolme ammattia tai yhteiskuntaluokkaa, joissa olemme tai tulemme  aikaamme viettämään. äärettömyys johtaa/on johtanut jo siihen, että olemme monasti eläneet sekä omamme, että kaikkien muidenkin ihmisten, eläinten, bakteerien ja virustenkin elämän ikuisesti. Väitettävästi olemassaolevien atomien (väitettävä) liikehdintä ja kohtaaminen kaltaistensa kanssa, yhteenliittyminen ja äärettömien variaatioiden ikuinen muodostuminen jo fysiologisestikin mahdollistaa edellämainitun. Entäpä kyseenalaista huomiota saanut henki/sielu, uskomukset niiden olemmassaoloon, alku-uskomus ylipäätään elämän olemassaoloon?Olemmeko vai emme ole?- kas siinä taas yksi saatanan pulma. Jos nyt oletettavan inhimillisesti lähdetään siitä, että elämää on olemassa ja tämänkin paskan kirjoittamiseen sellaista muka vaadittaisiin, niin onhan melko selvää se, että vaikkapa elämä on ikuista: se voi välillä lakata, poistua about triljoonaksi seitsämäksisadaksituhanneksi vuodeksi ja kuikata lähibaarin kanta-asiakaspöydästä juuri kun luulit hiihtäväsi sinne sisään nauttiaksesi yksin kaikessa rauhassa yhden nelossukkulan. Ei jumalauta, keksikää parempi teoria ja mieluiten äkkiä, ennenkuin baarit taas avataan... 

lauantai, 18. huhtikuu 2020

Kaikki kuolee, vain vitutus jää

-Koronasta, päivää, olisiko hetki aikaa kuolla? -Tjaa, no laitetaan sit tän kerran ilmastonraiskauksen piikkiin, mä kiertelen näil kulmil uudestaan parin vuoden sisällä. - Meidän isin työkaverin pikkuserkku on Trump ja sen tädin salarakas Putin. Ei mikään tumputin. Sex and drugs and corona. No ei vittu vaan huvita kirjottaa paskaa. Shitshitshitshitshitshit....sshhiiiiiiii!!!! Paska aivastus. Ei mutta aikuisten oikeesti: kaikkein dramaattisinta tässä koko tartuntaketjussa on se, että KEVÄTPÖRRIÄINEN EI ILMESTY??? PELASTA KEVÄTPÖRRIÄINEN!!! Eläköön saumaluoja! Iso käsidesi!

sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Pitkästä aikaa...

...myös varapresidentin rouva sai orgasmin. Se oli silloin, kun sininen Belmont, Kippariolut ja Näkki oli sopivasti tabuillaan. Ja me vastarannan rauskut perustettiin mm. poikamieskuoro Kuiskaajat. Se oli sillon,  kun KGB:stä tuli kuolema ja raaasti myöhemmin HPY:stä Elisa. Se oli silloin, kun näin ilmestyksenomaisesti, kuinka tuli syttyi kebab-vartaassa, kuinka paloauto kiihdytti editseni lieskojen ympäröimänä. Se oli silloin, kun olin jo polttanut itseni lopunalkuun useammin, kuin lopulta kykenin laskemaan. Saatanasti myöhemmin parvekkeella nuokkuessani se kiitävä paloauto syttyi taas verkkokalvolleni. Rotta kaivautui alakerrasta sohvanrämälleni ja ihmettelin laulaako linnut tosiaan tähän aikaan, vai dokaanko väärään aikaan? Perustin ravintolat Kolme Piisaa, Nepo Si Rab ja Saatanan Valomerkki. Perustin bändit Hairy Clouds Over Borneo sekä Anal Baccara ja taas sai varapresidentin rouva orgasmin. Kirjoitin haiku-runot Runkkaan Krunassa ja Mies,joka kävi paskalla sekä perustin eestiläisten kera narkotakson hoitamaan toimituksia näin karanteeniaikana, suoraan kotiovelle. Aloin filosofoimaan rottaa jahdatessani: Onko elämän tarkoitus, ikuisen elämän arvoitus, iänikuisen elämän kartoitus, vaiko itsensä kehittäminen parvekkeella ja laihdutus? Olinko taas sekoamassa, kesken kotikutoisten hallusinaatioideni...? Joka tapauksessa He ottivat yhteyttä eläintarhaani parvekkeella, ja ihmettelivät kultareunakosmoksestaan erityisesti sitä, että Me katsomme ruuduilta Meitä samankaltaisia, melko samankaltaisesti käyttäytyviä (Homo Sapiens Holly-Bolly), eli käytämme äärettömän lyhyen elämämme itseämme tuijottaen ja mämmiä lapioden molemmista päistä?! Koitin siihen jotain selittää hajanaisin hatarin aatoksin, jouduin ottamaan aimo gulauksen suoraan litran vodkasta ensin, koska rotta saatana oli piilottanut snapsilasini johonkin nurkkakoloon...- niin kyllähän Me osataan toimia ihan ainutkertaisen elämämme arvoisesti muutenkin, tapetaan toisiamme, että muille Meille riittäisi tilaa.  Paskannetaan koko ilmakehä ja avaruuskin täyteen, että tulevilla(?) ois jotain muutakin puuhastelua, syödään toistenkin eväät ja turvotaan, jotta ne toiset joutuu lakkauttamaan elämänsä aivan sen alkutaipaleella kuumeisesti tuskaansa korahdellen...Tässä vaihteessa viestiyhteys katkesi, varapresidentin rouva sai taas orgasmin ja oksensin sen vitun rotan kolon umpeen, enkä sen koommin ole ollut enää puheväleissä alakerran äijän kanssa (jonka muija ei ole koskaan suostunut edes nyökäyttämään läskiä päätään tervehtiäkseen ja on paksun vaappuvan miehensä mukaan sairas-hullu-skitso-syvämasentunut sairaseläkeläinen, kuten kyseinen alakerran äijä kerran meille röökinpoltosta valittaessaan oli auliisti kertonut minun videoidessa kännylläni koko tapahtuman).

maanantai, 9. maaliskuu 2020

Uusia reality-sarjoja kehiin!

Suurin Ex, Arvostele mun illallinen Etiopia, Häät sulhasen tappaa Suomi, Maajussille sika, Neljän tähden paska, Pomo pillussa, Huippumälli haussa, Pullukka sinusta on tullut, Maailman isoimmat lastit, Amazing face...