Se oli tiedossa, et hän oli mulkku kansanvittuilija, kusipäiden paavi ja toisten housuun paskova Jari 52v.

Mutta se, että kun Jari kävi Kanta-Hämeen keskussairaalassa päänsä kolauttaneelta isoäidiltään itseväsäämäänsä testamenttiin allekirjoitusta kiristämässä, huomasi hän naapurihuoneessa puolitajuttomana fentanyylitripillään mahalaukun syövästä palleatiiviseen matkalla olevan Irmelin ja tämän sairaalapeiton ja peitteiden alla lähes huomaamattomasti sykkivän suoliavanteensa ja repäistyään sidokset ja suojukset pois, PANI IRMELIÄ SUOLEEN VATSAN KAUTTA!

LAPSELLE OPETETAAN, ETTÄ RUOALLA EI OLE SOVELIASTA LEIKKIÄ. VAIKKA SIITÄ VOI SOPPA SYNTYÄ MYÖHEMMINKIN.

AIKUINEN EI MEINAA TAJUTA, ETTÄ VIIMEISTÄ ATERIAA EI VOI JÄTTÄÄ VÄLIIN.

Ei saatana vaan ole ihminen ikuisesti nuori, klisee mikä klisee. Mut vittu niin se tuntuu olevan: Dokaaminen ei millään meinaa ottaa onnistuakseen, siinä missä se oli yhtä juhlaa kaikkine epidsoideineenkin kymmeniä vuosia. Sekakäyttökin maistui juhlapäivinä. Juottolan aukeamista ysiltä odoteltiin porukalla pelaamalla juopon pullonpyöritystä: jollain oli aina pohjamudat jääny jostain flindasta jota sitten silmät pyöriäisillä hypisteltiin ja kostutettiin mieltä, kunnes taivahan portit aukesi ja jälleensyntyminen käynnistyi taas ja taas...

Otin yhteyttä suurkuluttaja-asiamieheen, joka kuunteli näennäisen empaattisesti eli virkamiesmäisen neutraalisti murheeni suuren. Ohjasi sitten lopulta AAY:n (anonyymit alkoholinystävät) senioriryhmään,mikä kokoontuu kahdesti viikossa ja juhlapyhien jälkeisenä aamuna Runebergintortunpäivää lukuunottamatta. Ei ei ei vittu ei.

Pikkubroidilla oli vauvana leikkikehä olohuoneen nurkassa, jossa se ryömi ja kokeili istumista. Vahdin sitä usein, pitelin sylissä ja etsin pudonneen tutin. Mut jätettiin kerran kahden sen kanssa olin jotain 10v. Mutsi sano, et ei tarvi tehdä mitään;  "anna sen vaan touhuta leikkikehässä ja katso mikä hätänä, jos alkaa itkeen". Pikkubroidille ei oltu laitettu vaippoja, kai unohtunu. Sil oli vaan pelkkä typeräkuvioinen paita. Jossain vaiheessa se oli vääntäny kunnon tortillan. Sittasin siin vieres sohvalla ja tsiigasin keräyspaperin seasta löytämääni Jalluu. Ihan saatanan hirvee dunkkis. Broidi leikki tyytyväisenä niin et se ja koko helvetin leikkikehä oli ihan skeidassa. Kun mutsi palas, se sai raivarin ja huus mulle sikana. Totesin vittuuntuneena et ”sähän sanoit, ettei tarvi tehä mitää?!” Vittu mikä idiootti.