Valot sammuvat äkisti. Pienen sekasorron jälkeen tuodaan kynttilöitä, mutta näkyvyys on mitätön. Katonrajassa piilotellut avustaja alkaa pudotella tiiliskiviä näyttämölle. Yleisö luulee katon sortuvan, efektit jylisevät kuurouttaen hetkeksi osan yleisöstä.

Lavastetusta sortumakohdasta ilmestyy kaksi judopukuun sonnustautunutta hikistä ja hämmentynyttä judokaa. Huomatessaan yleisön, he kumartavat kohteliaasti ja poistuvat näyttämöltä. Yleisö on hiljaa peloissaan ja kummissaan, kuuluu vain pikkulapsen katkonaista itkunsekaista nyyhkimistä.

Voimistuvan hälytyssireenin ulvonnan saattelemana neljä palomiestä ryntää valonheittimineen tutkimaan sortumakohtaa ja eristävät koko nurkkauksen varoitusnauhoin ja  - merkein. Sitten he käyvät istumaan lavalta löytämilleen rantatuoleille, väsäävät jointin ja aloittavat räsypokan pelaamisen dullan kiertäessä ringissä. Palomiehet riisuvat työvaatteittaan, kunnes häviöllä oleva ruiskumestari joutuu luopumaan kalsareistaan. Hänen munansa on teipattu perseen puolelle piiloon ja karvat ajettu pois, mikä herättää toisissa hilpeyttä ja hämmennystä. Sitten muutkin alkavat riisumaan viimeisiä vaatekappaleitaan pössyissään. Toisen palomiehen perseeseen on maalattu "SIVARIHUORA". Kolmas paljastuukin naiseksi. "VOI VITTU!" kolleegat mylvivät innoissaan.

Ennen kuin neljäs palomies ehtii paljastaa alakertaansa, hiipii sortumakohdasta joulupukki: "Saatana ku joka joulu nää kulkureitit muuttuu yhä vaikeammiksi, savupiippukaan ei oo enää mitään näihin hörhöjen toivomuksiin verrattuna, perkeleen perkele!"  Juotuaan yhdellä huikalla puolet turkintaskulämpöisestä jallupullosta ja yrjöttyään edellisen kohteen vihreät kuulat palomiehen kypärään, pukki aloittaa laulamaan "Jouluyö, juhlayö".

Palomiehet ovat tällä välin vääntäneet uuden jointin, joka kiertää ringissä. Pian palomiehetkin yhtyvät joululauluun. Hiljalleen osa yleisöstäkin alkaa laulamaan, osan alkaessa etsiä paniikissa ulospääsyä. Turhaan...