Pitääkö sana "kaikki" sisällään äärettömän, muutenkin kuin käsitteenä? Tästä väännettiin ja käännettiin, yhteiskuntaoppinut halusi rationaalisesti tietää, mitä kaikkea on kaiken "sisällä". Sekään ei häntä tuntunut auttavan, kun (väitettävästi) alati laajenevan äärettömänkasku on (väitettävästi) ekspotentiaalistakin hurjempaa. Ajan liikkuminen useampaan suuntaan on myöskin ihmismielelle haasteellinen nieltävä teoria, joskin avokeittiöfilosofikin sen oivaltaa flashbackeineen, muistinmenetyksineen, hallusinaatioineen, unineen kaikkineen... Kyllähän me jokainen tiedämme ainakin kolme ammattia tai yhteiskuntaluokkaa, joissa olemme tai tulemme  aikaamme viettämään. äärettömyys johtaa/on johtanut jo siihen, että olemme monasti eläneet sekä omamme, että kaikkien muidenkin ihmisten, eläinten, bakteerien ja virustenkin elämän ikuisesti. Väitettävästi olemassaolevien atomien (väitettävä) liikehdintä ja kohtaaminen kaltaistensa kanssa, yhteenliittyminen ja äärettömien variaatioiden ikuinen muodostuminen jo fysiologisestikin mahdollistaa edellämainitun. Entäpä kyseenalaista huomiota saanut henki/sielu, uskomukset niiden olemmassaoloon, alku-uskomus ylipäätään elämän olemassaoloon?Olemmeko vai emme ole?- kas siinä taas yksi saatanan pulma. Jos nyt oletettavan inhimillisesti lähdetään siitä, että elämää on olemassa ja tämänkin paskan kirjoittamiseen sellaista muka vaadittaisiin, niin onhan melko selvää se, että vaikkapa elämä on ikuista: se voi välillä lakata, poistua about triljoonaksi seitsämäksisadaksituhanneksi vuodeksi ja kuikata lähibaarin kanta-asiakaspöydästä juuri kun luulit hiihtäväsi sinne sisään nauttiaksesi yksin kaikessa rauhassa yhden nelossukkulan. Ei jumalauta, keksikää parempi teoria ja mieluiten äkkiä, ennenkuin baarit taas avataan...