Hotelli Sindbadin johtajakyrpä teki heti selväksi, että Riikka oli koko selkkauksen syypää.Hän oli tanssinut hotellin yläkerroksen yökerhontapaisessa ilman seuraa,ilman miesseuraa ja seuran, varsinkin miesseuran kera. Huomattavan vähissä vaatteissa, ainakin ilman palttoota ja laskettelumonoja. Selvästikin huoraamassa, ja vieläkin selvemmin tarkoituksenaan olla antamatta kenellekään. Kymppi-Matkojen taulapää kuunteli nyökytellen, kun Riikka lysähti samaan aikaan lopullisesti, eikä jaksanut enää puolustautua. Marmar ja aseenkantajansa olivat kyllä luikkineet hälinästä kummastuneina hotellista autiomaan kautta Libyan suuntaan mersu vikisten. Lopulta Kymppimatkojen (raiskaus-)kohdepäällikkö sijoitti meidät toiseen hotelliin ja kuulemma vannotti edellisen hotellin(Sindbad) henkilökuntaa (apinoita) olemaan kertomatta sijainnistamme mitään. Siellä pitäisi lusia vielä monta päivää ja yötä. Air Francella olisi päässyt Pariisin kautta Stadiin keskiviikkona, mutta päätimme odottaa perjantaina ratkiriemukasta paluulentoa. Kävin päivittäin hyvun varovasti vain lähikaupassa, Riikka vajosi yhä syvemmälle afrikkalaiseen ahdistukseensa, eikä kyennyt liikkumaan vuoteestaan kuin kuselle ja käsidesille. Paskahanat tai aueta vasta Helsinki-Vantaalla. En tullut kuitenkaan kysyneeksi. Tissuttelin olutta ja vinkkuu ja paistattelin parvekkeella. Jotkut ohikulkijat tervehtivät liiankin tuttavallisesti ja päätin jättää parvekelojuilun siihen. Hitaasti mutta aivanvitunvarmasti se perjantai kuitenkin koitti ja koetteli. Enne uskoneet lentokentällä, ettäpääsemmemaasta pois. Konekivääripataljoonat kuhisivat ympärillämme, Kymppi-Matkat olivat lähettäneet meille esiliinan ja näköjään -nahan; kaljupäinen lyhyt ja tanakka kusipää koitti hännystellä "turvanamme" ja huolehtia, että pääsemme koneeseen asti. JA mehän päästiin lopulta. Olin ostanut kaksi valkkaria koneeseen ja kärsivällisesti odotin, että pääsemme ilmaan ja vieläkin kärsivällisemmin, että pääsemme Tunisian ja saatana koko vitun Afrikan ilmatilasta pois. Sitten korkkasin ja imaisin muutamalla kulauksella ekan flindan. Pyysin lupaa päästä ohjaamoon ja sinne huojentuneena lentoemon saattelemana huojuessani kolautin pääni katossa oleviin namiskoihin, jolloin arabipojat alkoivat hädissään vääntelemään niitä oikeisiin asentoihin...